Circularity in fashion: opportunities and challenges
Muoti - erityisesti pikamuoti - on joutunut viime vuosina valokeilaan. Teollisuuteen kohdistuu suuria paineita edistää YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteita ja Pariisin sopimuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitetta.
Muodin suuri haaste on siirtyä kohti kiertotaloutta, ilmastomyönteisyyttä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. On hyvin mahdollista tehdä suuria parannuksia, kun otetaan huomioon alan vaikutus. Muoti on vastuussa noin 4 prosentista ilmakehään joutuvista kasvihuonekaasupäästöistä (2,1 miljardia tonnia kasvihuonekaasupäästöjä*). Joka vuosi noin 17 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä** päätyy kaatopaikoille. Joka sekunti poltetaan tai haudataan kaatopaikalle roska-autokuormaa vastaava määrä vaatteita. Muotiteollisuus on yksi suurimmista valtameriin joutuvien muovisten mikrokuitujen aiheuttajista, ja nykyään alle 1 % kaikista vaatteista kierrätetään. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n (International Labour Organization) arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti noin 170 miljoonaa ihmistä tekee lapsityötä, ja monet heistä työskentelevät tekstiili- ja vaatetusalalla***.
Vaikka alan johtajilla ei aiemmin ollut juurikaan kannustimia muutokseen, kiertotalouden vaatimus painostaa alaa muutokseen.
DNV:n kiertotaloutta koskeva kuluttajatutkimus osoittaa, että kun kuluttajat päättävät, ostavatko he kiertotaloustuotteita, on otettava huomioon useita eri näkökohtia. Tieto ekologisesta jalanjäljestä on tärkeää 49,1 prosentille, työ- ja elinolot 45,7 prosentille, tuotteen laatu 38 prosentille ja sertifioinnit, todennetut merkinnät ja validoidut kestävyysväitteet 37,8 prosentille. Tämän jälkeen tulevat tiedot toimitusketjusta (35,1 %) ja tiedot tuotteen hoidosta, korjaamisesta ja hävittämisestä (35 %). Tämä kuva osoittaa, että valmistajilla ja tuotemerkeillä on useita kiertokulkuulottuvuuksia, joiden osalta niiden on toimittava aktiivisesti.
Haasteena on ensimmäisten pilottihankkeiden laajentaminen. Tätä varten muotibrändien on toteutettava muutoksia eri tasoilla.
Työskentely tavarantoimittajien ja arvoketjun toimijoiden kanssa kiertokulun parantamiseksi raaka-aineista ja muuntoprosesseista alkaen.
Käytetään tieteeseen perustuvia lähestymistapoja kiertokulun mittaamiseen, sekä lähtötilanteen että parannusten mittaamiseen.
Investoidaan teknologioihin, joilla parannetaan kuitujen kiertokulkuisuutta, ja uusiin liiketoimintamalleihin, joilla varmistetaan, että käytöstä poistetut vaatteet eivät päädy kaatopaikoille tai polteta.
Viestitään kiertokulkuominaisuuksista suoraan tuotteissa.
Jäljitettävyyden on ulotuttava kaikkiin aloitteisiin, ja sen on muodostettava avoimen teollisuuden selkäranka. Tämä on välttämätön edellytys sille, että teollisuus voi toteuttaa menestyksekkäitä kestävän kehityksen aloitteita.
Yritykset, jotka toimivat kiertotalouden suuntaan, palkitaan taloudellisesti lähitulevaisuudessa. Yli puolet niistä, jotka ovat nähneet kiertotaloustuotteen, ostivat sen. Tämä prosenttiosuus tulee kasvamaan, jos tuotemerkit pystyvät täyttämään kuluttajien odotukset tyylin, hintatason ja ympäristöjalanjäljen julkistamisen suhteen.
Kuten DNV:n tutkimuksesta käy ilmi, ensisijaiset syyt kiertotuotteen valintaan ovat edelleen tyyli ja hinta. Kolmannella sijalla on ympäristö- ja kiertokulkuasioihin vaikuttaminen. Tulevaisuudessa yritysten on tarjottava kiertotaloustuotteita ja kestäviä materiaaleja, mutta ne eivät voi jättää huomiotta kohderyhmänsä mieltymyksiä, ostohalukkuutta ja -voimaa menestyäkseen.
Lähteet:
* https://www.mckinsey.com/industries/retail/our-insights/fashion-on-climate
*** https://www.ilo.org/islamabad/whatwedo/projects/WCMS_648369/lang--en/index.htm
